Kirjotettu eilen perjantaina:

 

Tännään oon tehny kaikenlaista! Koulussa ei ollu mitään kiinnostavaa (vaan Pohjois-Amerikan mussiikkia liian aikasin ja pedagogisia harjotteluja), joten nukuin niin pitkään, että Jackie oli ehtinyt kirjottaa mulle jo kaks viestiä menemisistään ja oli jo kuulemma ihan huolissaan (siis oikeesti nousin kympiltä, ysiltä suomen aikaan). Jackie toivotteli hyvää iltapäivää kun tuli tuntia myöhemmin kottiin.

 

Mä pakkailin ja vähä siivoilin viiessä päivässä tehokkaasti sotkemaani huonetta ja pesin ekkaa kertaa pyykkiä! Nyrkkipyykkiä tietysti, täällä ei oo sitten kellään pesukonetta, rikkaimpienkin pyykit pessee siivoojat käsin! Samalla tein pahan virheen. Aattelin, että kun siinä Jackien talon pihassa korkeitten pensasaitojen sisällä pyykkään, niin voin olla shortseissa. Nautin siitä suuremmoisesti, pienestä hetkestäni ilman pitkää ja hankalaa hametta. Sitten jossain vaiheessa tuli ihan huomaamattani vartija hakemaan puutarhaletkusta vettä pulloonsa (siis ei kyllä kovin puhasta vettä..), mut ei sanonu mulle mittään, kun arvas, etten olis kuitenkaan ymmärtäny. Ilmeili vaan jotain, näytteli käsimerkkejä ja meni pois. Voi himpura miten hyvä tuuri, että se tuli just Jackien pihaan kymmenien henkilökunnan talojen joukosta! Kerroin Jackielle ja se sano, että tuskin minä saan just tulleena vaihtarina muuta, kun varotuksen jos sitäkään. Tansanialaiset opiskelijat lentää kolmesta pukukoodin rikkomuksesta lopullisesti pihalle, eikä pääse takasin. (Niille, jotka ei tiiä, niin erittäin tiukka pukukoodi on siis tytöille yli polven yltävä hame ja olkapäät peittävä paita.)

 

Nojoo, sitten kun olin saanu vihdoin pyykättyä läksin neljättä kertaa kokkeilemmaan, josko tuleva kämppikseni olis kotona ja onks mun sänkyyn tuotu patjaa. Ja joo, kämppikseni Alice oli kotona, samoin patja sekä aniliininvaaleenpunaset lakanat ja hyttysverkko! Ja tällä kertaa onnekas minä, Alice on hieman vanhempi teologian maisterisopiskelija, ja vaikuttaa ihan hirmu kivalta! Kokoajan se auttaa mua, vaikka sillä on paljo koulujuttuja! Se sano, että lähtee ylleensä viikonlopuks Dodomaan, kun siellä on sen pappi-mies ja 15-vuotias tytär ja 12-vuotias poika. Nyt on kyllä perjantai ja se on vielä täällä, on niin paljon kouluhommia ja sen pittää selviytyä niistä.

 

Tää mun ja Alicen huone on pienempi, kun oma huoneeni Jackien talossa. Mä nukun yläsängyssä, jonne liimailin jo sinitarralla seinään kaikki ikäväkirjeet, joita sain ihanilta ystäviltäni Suomesta mukkaan. Ainiin, ja kysyin vielä Randyltä, että menneehän mun osote oikein, niin Randy sano, että kannattaa kirjottaa kuoren päälle ekana koulun nimi: Tumaini University Makumira, Ulla-Sisko Jauhiainen, P.O.Box 55, Usa-River, Arusha, Tanzania, Africa. Näin siis!!

 

Tämä on niin sanottu parempi asuntolarakennus, saman vessan jakaa vaan neljä kahen hengen huonetta. Suihkuja on kakskin, toivottavasti ne välillä toimis! Sitten on kolme vesihannaa. Alicella on vedenkeitin täällä huoneessa, jota saan tietenkin käyttää aina, kun haluan (täällä ollaan niin ystävällisiä, että tämmöset asiat on ihan itsestäänselvyyksiä!). Alice sano, että hanavettä voi juoda, kun sen keittää ekaks. Mä join varmaan samanlailla operoitua vettä eilen ruokalassa, ja ainakin nyt on vielä kaikki kunnossa! Jackiella oli vedensuodatin ja siellä join sitä vettä, pullovettä myös välillä.

 

Eilen kävin ekkaa kertaa kuoroharkoissa! Yliopistolla on kolme kuoroo. Neema-kuoro (kwaya ya Neema), Ylistyskuoro ja perinteisempi kirkkokuoro Kwaya Kuu. Ne reenaa kai kaikki kampuksen keskellä olevassa yliopiston kappelissa. Tiistai-iltana kuulin Neeman harkkoja, ja heti oisin halunu rynnätä mukkaan, mut pidättelin ihteeni, kun oikeesti olin vielä aika sekasin ja väsyny matkasta. Sitte keskiviikkona oli se ylistyskuoro, hm. Ei oikein mun makuun. Vähä semmoselta hellarimeiningiltä kuulosti. Ajattelin, että Neemaan paljo mielummin. Sitä Neemaa myös säestää mun täkäläiset musanopiskelukaverit ja johtaa myös! Siks sinne oli myös helpompi mennä niitten kans. Ja olipa kivvaa! Ujosti kesken laulun kävelin johonkin naisrivistöön, samantien tehtiin tillaa, yks rupes ettimmään kynnää, jolla noppeesti raapustaa mulle jotakin sanoja paperille ja toinen laulaa jo silläaikaa alttostemmaa mulle korvaan, että oppisin. Eipä siinä kauaa tuntenu ihteensä ulkopuoliseks, ehkä noin nanosekunnin. Enkä oo ees ihan ainoo valkkari Neemassa, kun siinä laulaa myös toinen vaihtari, saksalainen teologianopiskelija Janis, josta sain myös heti ystävän!

 

Kwaya Kuu on kuulemma vähän perinteisempi kirkkokuoro, joka laulaa papereista, mutta sitä säestetään perinteisillä soittimilla! Neemassa on sähkökitaroita, sähköbasso ja kiipparit. Mutta en oo kuullu, että ne reenais! Ja millon reenaiskaan, kun Neema reenaa kappelissa neljänä iltana viikossa. Tännäänkin on harkat. Jospa ossaisin jo vähä paremmin, kun eilen.

 

Eilen illalla koulussa oli myös semmonen valintakoetilaisuus, jolla valittiin esityksiä 9. helmikuuta olevaan suureen konserttiin! Se on ulkoilmakonsertti ja odotetaan yli tuhatta katsojaa! Mut kaikki halukkaat ohjelmanumerot ei sinne mahu, siks järjestettiin valintakoe. Päivällä harjoteltiin esityksiä ja minäkin harjottelin vähän mukana, tanssin, rummutin ja lauloin (en kyllä osannu sanoja yhtään niin hymisin jotain vaan mukana). Valintakoe-esityksiin en menny mukkaan, kun aattelin, että oisin sotkenu vaan, kun en kunnolla ehtiny oppia. Rumpuryhmään oisin kyllä voinu mennäkin, ihme meininkiä, ku ei ne meinannu muistaa niitä rytmejä ja oisin ite jo varmaan muistanu paremmin päivällä tapahtuneen puolentunnin reenin jälkeen. Olivat ilmeiseti harjotellu ihan vähän vaan. Ja se on tosi kummallista, että kaikki rummuttaa, omien kotikontujensa hyperpolyfonisia rytmikuvioita kuin unelma vaikka väärinpäinseisten, mutta sitte, ku pitäs osata jottain muuta niin nää on ihan sormi suussa!

 

Nojoo, Jackie kysy illalla munkin mielipidettä, että mitkä mun mielestä kantsis valita sinne. Sanoin, että ehdottomasti tokaluokkalaisten tanssi-rumpuryhmäesitys, jota tiesin niitten harjotelleen kauan ja se näkyi! Se on semmonen teatraalinen nykykansantanssiesitys, jossa yks poika kaatuu maahan ja kaikki luulee, että se kuoli tai jottain. Sitten se kohta nousee ylös ja loppu onkin pelkkää juhlaa! Meganin ja Sennin sello-kantele esitys oli myös hieno (vaikka kukaan afrikkalainen tuskin ymmärsi semmosesta mittään). Mä ite esitän siellä konsertissa ainakin koko musiikinyksikön kahessa tanssissa, jotka tullee joka tapauksessa. Lauletaan ja tanssitaan, pitäs opetellakin ne laulut. Ja sitten ehkä laulan kans yhessä gospelpiisissä. Hyvä, kun ei oo paljoo, eipähän oo paineita ja saan keskittyä myös ylleisönä olemiseen. Sitäpaitsi ihan tarpeeks tekemistä viikossa ehtiä opetella nuokin pari laulu-tanssia ja se yks laulu ulkoo ja hyvin, että voi keskittyä nauttimaan esittämisestä!

 

Viikonloppuna mulla ei oo hirveesti ohjelmaa, mutta Janis kuhtu huomenna lauantaina sen ja joittenkin kavereittensa kanssa uimaan jonnekin. Lisäks kuulin juoruja, että Neema-kuoro aikoo nauhottaa. Hyvä, kun ei tajua siellä reeneissä mittään mitä ne puhhuu! Ja Jackie oli kuullu, että nauhotukset on jo nyt viikonloppuna! Aha. No sitten nauhotettaan!

 

Äsken opiskelin ahkerasti swahilia taas ja nyt, kunhan saan rooibosteeni hörpittyä aion mennä majotustätin luokse kysymään, josko se tietäis missä mun kaapin avvain on, kun se on lukossa.. Alice ihmetteli, että miks en saanu sitä samalla, kun sain huoneen oven avvaimen. Samalla voin kävästä netissä koulun konneella sujauttamassa nämä tekstit blogiin, kun ei täällä uuessakkaan koissa oo nettiä.

Alice on laittanu meijän huoneen ovelle tuommosen pitsi-hyttysverkon, ettei tulis paljoo itikoita tänne. Mutta kyllä niitä on silti, ja älykkäitä ovatkin! En näe niitä ikinä, perästäpäin vaan huomaan, kun mua on syöty! Ei nyt hirveesti, mutta pari puremaa ainakin. Toivottavasti ei tuu malariaa, kun sitte oon ikuisesti verenluovutuskaranteenissa!!