Olen tajunnut yhden tärkeän asian. Kauan olen sitä pohtinut. Tansaniassa kauneus tarkoittaa eri asiaa kuin Suomessa. Tansaniassa kauneus on oikeasti kaunista, se on todellista ja aitoa. Suomessa kauneudesta tulee mieleen lähinnä ahdistus.

 

Näiden kahden ja puolen kuukauden aikana olen unohtanut jo melkein miltä näytän. Onko sillä edes niin väliä? Ensin minulla ei ollut täällä minkäänlaista peiliä ollenkaan, nyt on semmoinen pikkuriikkinen, josta näkee vähän kallistelemalla maksimissaan pään kokoisen alueen kerrallaan. Aamuisin vilkaisen äkkiä peiliini sen verran, ettei tukka sojota ihan joka suuntaan ja että onko naamassa uusia finnejä. Ja siinäpä se peilailu sitten olikin. Olen paljon enemmän se kuka tunnen olevani.

 

Tässä varsin uskonnollisessa valtiossa ei kaduilla näy missään mainoksia, joissa heiluu puolialastomana laihoja barbeja tai lehtiä, joissa nuorilla malleilla on päällään tiukkoja vaatteita suoraan Milanosta. EI MISSÄÄN!!!! Tässä yhteiskunnassa ei istuteta jokaisen nuoren tytön päähän ajatusta: ”Tämä on kaunista, juuri tällaiselta sinun kuuluu näyttää ja jos et näytä niin olet ruma”. Jokainen saa näyttää ihan siltä minkälaiseksi on syntynyt ja sillä hyvä. Alunperin Etelä-Pohojalaasen äitinikin sainoin: ”Komia on aina komia, eikä se muuksi muutu”.

 

Tuntuu ihan siltä, että täällä Tansaniassa sisäinen kauneus on ihan oikeasti ihmisessä tärkeämpää kuin se katoavainen ulkoinen kuori, joka meille jokaiselle on annettu ja josta meidän jokaisen tulisi huolehtia kiitollisin mielin. Tansanialainen kauneusihanne kertoo myös siitä, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän häntä arvostetaan. En usko, että kovinkaan moni täällä menee kauneusleikkauksiin, eikä kukaan halua värjätä pois ensimmäisiä kauniita harmaita haituviaan! Sen sijaan ihminen voi onnellisena todeta: ”Voi mikä ilon päivä, minustahan on tullut vanha!”.

 

Tulkaa heti kaikki tänne terapiaan te, joilla on ulkonäöstänne tai vanhenemisestanne johtuvia kriisejä! Tansania on kauneuden kehto.