Noniin, minulla on täällä poikaystävä. Vaikka se ei osaa puhua, eikä se ole kovin komeakaan, niin meillä on toistaiseksi ihan hyvät välit keskenämme. Toisinaan emme kohtaa muutamiin päiviin, mutta sitten hän, Prinssi Uljas taas ilmaantuu luokseni jostain. Ehkä se käy metsästysreissuilla. Tai kosimassa Hillevi-hiirtä. Niin, ehkä olenkin vaan varaheila, semmoinen jonka luo se palajaa silloin, kun muut ei sitä luokseen huoli.

 

En ota kuitenkaan nokkiini laisinkaan. Prinssi Uljas on toiminnan mies (tai siis en ole oikeastaan ollenkaan varma onko se mies!), ja tapasimmekin ensimmäistä kertaa vessassa, jossa jouduin heti pyllistelemään lattiareiällä hänen nähtensä. Kerroin kyllä heti silloin jo Prinssi Uljaalle, että minun kulttuurissani ei ole oikein hyvien tapojen mukaista viettää ensitreffejä vessassa. Prinssini ei tainnut kuitenkaan ihan heti tajuta, vaan odotteli minua heti seuraavana päivänä suihkussa. Minä puolestaan astelin suihkuun ilman silmälaseja ja huomasin vasta hetkisen suihkuteltuani Prinssi Uljaan kyhjöttävän nurkassa ja seuraavan jännittävää suihkutustilannetta suurilla silmillään. Äh, Prinssi! Osoittaisit nyt edes hieman hienovaraisuutta!

 

No, toisaalta mitäpä tässä nyt liikoja ujostelemaan ja hidastelemaan. Varsin selvät ovat prinssini aikeet. Eilen illalla se odotteli minua jo huoneeni oven edessä. En nimittäin ole vieläkään päästänyt sitä sisälle. Enkä myöskään ole pussannut sitä. Vaikka ehkä pussaaminen muuttaisi sen olomuotoa hieman komeammaksi kuin nyt? Ehkä sitä se juuri odottaakin ja ajattelee, että voi tyhmä, kun tuo ei oo vieläkään tajunnut pussata mua!

 

Kaikesta huolimatta, Prinssi Uljas osaa kuitenkin olla myös huomaavainen, jos sille päälle sattuu. Superärsyttävät mangokärpäseni ovat jo melkein kaikki kuolleet, ja siinä on ovensuussa hengaavasta Prinssistä ollut iso apu! Vaikka viime päivinä olen epäillyt kyllä Prinssi Uljaan muuttuneen kasvissyöjäksi, tai ainakin olevan aika radikaalilla dieetillä. Yhtenä iltana näin nimittäin, kun Prinssi Uljaan jalalle istahti kärpänen, eikä se tehnyt mitään pitkään aikaan, kunnes kärpänen lennähti kaikessa rauhassa pois. Ehkä se ei myöskään halunnut syödä kärpäsiä minun nähteni, vaikka kyllä minä tiedän, että kuitenkin se niitä syö! Olisi popsinut suuhunsa vaan! Sanoin Prinssille, ettei sen tarvitse ruveta kasvissyöjäksi vaikka minä sellainen olenkin. Sen valinnan on lähdettävä ihan omasta päästä ja sydämestä.

 

Mutta en kyllä tiedä ymmärsikö Prinssi sitäkään. En tiedä ymmärtääkö se mitään muutakaan. Vähän hankala tilanne. Ehkä pitäisi yrittää sanoa sama swahiliksi? Ja pitäisköhän mun ihan vaan varmuuden vuoks pussata sitä? Sittenpähän vois ainakin kaikille myöhemmin kehuskella pussanneensa isoa rupisammakkoa. Ja jos se nyt sitten muuttuukin ihan ihmisprinssiks, niin mikäpäs siinä. Onpahan helpompi löytää sillekin hääpuku.