(Kirjotettu 23.3.2014)

 

Olin taas mahatauissa. Ihan erilaisessa, kun ekalla kerralla. Se ensimmäinen oli ihan lepsuilutauti vaan, ekana iltana oli pikkusen kuumetta ja ripuli jatku noin viis päivää. Pystyin elämään melko tavallisesti kunhan vaan tiesin kokoajan minne juoksen tarpeen tullessa vessaan ja lepäsin paljon.

 

No, tämä toinen tauti onkin ollut sitten täysin eri sorttia. Lauantai-aamuna tunsin olevani elämäni kunnossa, lueskelin kirjaa ja oikein jumppasinkin vähän joogamatollani, jonka Ella tänne mulle ystävällisesti roudas. Samalla tekstailtiin ruotsalaisen Sannan kanssa suunnitellen mitä tehtäis illemmalla. Ainakin, että kävästään hedelmäkojuilla yhtämatkaa.

 

Vaan eipäs kävästykkään, mulle iski ihan yhtäkkiä ensin ripuli, sitten heikotus. Kohta nousi vielä kova kuume ja viimesenä tuli voimallinen oksentaminen. Se oli kerralla kaikki sisältä ulos. Sanna kävi yksin ruokakojuilla ja toi mulle sieltä lohdukkeita ja Katri (lähetystyöntekijä ja ope täällä) toi vettä kahteenkin otteeseen. Olin tosi kippee, mutta niinkuin mahatauit monesti, tämäkin meni Luojan kiitos uskomattoman noppeesti ohi. Sisälleni oli päässy jotain, josta keho halus pikasesti erroon. Ekan Katrin tuoman vesieränkin oksensin vielä lennokkaasti pihalle. Varsinainen mahahuuhtelu, kun ei ennää mittään muuta ollu oksennettavana, kun sitä vettä, jonka pari minnuuttia aiemmin olin sisälleni hörppiny.

 

Mutta nyt oon jo siis terveenä taas ja oon syönykkin ihan tavallisesti. Eikä ees ennää heikota. Ei ärsytä mikkään muu paitsi se, että koulu alkaakin vasta ens viikolla eikä nyt alkavalla. Just. Alan eppäillä jo, että alkaakohan sillonkaan. Oon ollu täällä siis nyt kaks kuukautta (lähes) pelkästään turhan panttina pällistelemässä, mutta kaippa se on elämää tämäkin! Vaikka mikäs tässä ollessa, taas tuli kokonainen lomaviikko lissää, ja ainakin voin mennä loppuviikosta taas Merun koululle kuurojen yksikköön suomalaisten Evan ja Antin ja kivojen ihmisten kanssa hengaamaan (tästä tulossa toki omakin blogitestinsä, jahka saan sen kirjotettua!). Ja muutenkin tuonne kylille Arushaan. Ja tietty voisin yrittää taas opiskella vähä swahilia ja kirjottaa kortteja ja hengata Sannan ja Annen kanssa ja soittaa klarinettia, kanteletta, ilimbaa ja zezeä ja laulaa. Ja tutustua mun uuteen kämppikseen! Saan semmosenkin kohta. Sen nimi on Manthumbo ja se vaikuttaa kivalta ja se opiskellee enkun ja maantiedon opeks ja muuta en paljoo siitä vielä tiiäkkään.

 

Että ei tässä nyt ihan pääse tylsistymmään onneks. Niille, joille on Jumala luonu vilkkaan mielikuvituksen ei oo ikinä tylsää muutenkaan.