(Kirjoitettu eilen maanantaina 3.2.2014)

Olen tänään uskaltanut tervehtiä monia vastaantulijoita swahiliksi ja vastata muitten tervehdyksiin.

Kysellyt koulukavereilta heidän nimiään ärsyttävyyksiin asti (kun en muista vieläkään ja että opin kysymään), ja esitellyt itseäni (ne muistaa jo oikeesti mun nimen). Unaitwa nani? Ninaitwa Ulla. Ninatoka Finland.

Toivottanut kuorokavereille hyvää yötä kahdellakin eri tavalla. Habari za usiku? Usiku naema. 

Huomannut, että muistan vihdoinkin numerot yhdestä kymppiin: 1. moja 2. mbili 3. tatu 4. nne 5. tano 6. sita 7. saba 8. nane 9. tisa 10. kumi

Onnistunut ostamaan katukauppiaalta kaksi avokadoa (yritin kyllä ostaa kolme) ja toisesta kojusta ison pullon vettä. 

Löytänyt mainion soittopaikan pihalta, joka ei ehkä häiritse ketään ärsyttävyyteen asti, on rauhaisa, varjoisa ja lähellä kotitaloa. 

Nähnyt vihdoin apinan ja saanut sen hetkeksi kuuntelemaan polskaa. Seuraavalla kerralla oletan sen jo tanssivan mukana sujuvasti. 

Onnistunut kirjottammaan melko lyhyen blogitekstin!