Monesti yhtäaikaa pännii ja on silti ihan huippukivvaa. Kerronpa sikinsokin näitä ihmetyksen asioita.

 

En oo päässy monenakkaan päivänä nettiin. Sähköt on poissa välillä melkein koko päivän, kun on kovia sateita. Maa on mutanen, kaikki paikat on mutasia, kun kenkien mukana kulkeutuu kaikki lika. En yhtään tiiä miten mun pitäs siivota tätä mun pikkuhuonettakkaan. Likanen on jo lattia täälläkin.

 

Amerikkalaisen Katien kanssa käveleskellessämme löyettiin kuollu musta käärme polun vierestä ihan keskeltä kampusta. Säikähettiin kovasti, kun ei ekaks tajuttu, että se oli jo kuollu. Ja se saattaa olla musta mamba. Myrkyllinen kuulemma, mustia käärmeitä tulee aina pelätä opetti kuorokaveri John. Sitten se pelotteli mua myös, että vihree mamba on tällä seudulla yleisempi ja sen myrkky on melkein yhtä vaarallista, kun musta mamban. Päivällä ei pelota, mut pimmeellä hirvittää kävellä täällä yksin, kun maa vilisee käärmeitä. 

 

Pännii myös se, että mun ihana kämppis Alice joutu muuttamaan pois. Teologinaisten asuntolasta vappautu paikka ja se pantiin sinne asumaan, että tänne tullee paikka jollekin muulle. No, Alice oli ilonen siitä, että pääsee omien koulukaveteittensa luokse isompaan ja parempaan huoneeseen, jollon on helpompi tehä esim. kaikki ryhmätyöt, mut surullinen joutuessaan jättämmään mut. Mun on  pitäny käyä shoppailemassa kaikkee, elin sen tavaroilla aika pitkälle ja nythän sen tietenkin karusti huomaan, kun kaikki mäni. Vedenkeitin on menetyksistäni kaikkein pahin!

 

Kivoja asioita on nämä ihanat ystävät täällä! Kaikki on niin huippukivoja! Ei paljo yhtään tyhmiä tyyppejä, paitsi vähän on semmosia vonkaajia, niinku mun yks naapuri, joka kerjäs mua antamaan puhelinnumeroni, vaikken tunne sitä ollenkaan. Ainakin musiikinosaston tyypit on kaikki mitä parhaimpia kavereita mulle. Ja nämä vaihtarikaveritkin on kyllä aika huippuja, nyt on tullu yks uuskin vaihtari ja vieläpä naapurista ruottista. Sanna, tietenkin teologiaa opiskelemaan! Pyykättiin sen kans jo yhessä. Ja Janis auttaa mua edelleen melkein kaikessa, mihin apua tarviin. Neema-kuorossakin on niin hyviä tyyppejä, tosin enimmäkseen oon ehtiny vasta tutustua noihin alttosisariin. Kivoja on myös nämä suomalaiset, ettei tartte olla ihan ainut. Meillä on joka maanantai Katri-lähetystyöntekijän luona suomalaisten lounas, jossa puhutaan suomee. 

 

Ruoka on hyvvää! Perusruokaa täällä on ugali (semmonen kova maissi tai kassavapuuro, jota syyään sormin) tai riisi tai tsabati (semmonen letun ja rieskan risteytys) ja sitten papuja/pinaatin kaltasta vihreetä mössöjuttua/linssejä sen kans. Ja lihansyöjät syö sillon tällön myös kanaa. Mutta enimmäkseen ruoka on automaattisesti kasvisruokaa. Ottaakkaa tästä rikkaat eurooppalaiset oppia! Ei tartte ihminen jokapäivä lihhaa! Sitten pikaruoaks saa kadulta grillattuja maisseja, siis kokonaisia maissintähkiä, joista osa maisseista on joskus jo poksahellu popcorneiks! Niihin sirotellaan päälle pilipiliä, eli chiliä. Ne ei oo yhtään makeita maisseja, semmosia ruokaisampia. Yhtenä mentiin syömään koulukavereitten kanssa iltapalaks myös semmosta omelettia, johon on upotettu ranskanperunoita. Sitten sitä voi maustaa ihan miten vaan. Ja sitten vielä tietysti hedelmät, ah mm. ihana ja mehuisa mango, josta on tullu mun lemppari kyllä!! 

 

Viime torstaina mentiin vaihtarikavereitten kans Arushaan, jossa shoppailtiin Maasaitorilla ja sitte käytiin syömässä eurooppalaisessa ravintolassa (jossa söin intialaista ruokaa, öh.) ja sitte käytiin elokuvissakin kahtomassa 12 years slave. Oli aika surullinen, mut hyvä. Brad Pitt on sen tuottaja kuulemma ja näyttellee tietysti ainoota valkosta hyvistä. Kaikkein eniten nautin päivän aikana kuitenkin siitä, että sain käyä peräti kolme kertaa PÖNTÖLLÄ vessassa (täällä kampuksella vaan opeilla on vessanpytyt ja muualla on reiät lattiassa). Ja ne vieläpä toimi ja kahessa niistä vessoista oli SAIPPUAA ja VESSAPAPERIA ja PEILI!!!!! Ei maltettu Sannan kanssa pois lähtee, kun oli niin jännä kahtoo ihteensä peilistä pitkästä aikaa. Käsienkuovauslaite ei sentään toiminu. Tämä on Afrikka. 

 

Musiikinosaston lukukauden päätöskonserttikin oli ja meni. Se olikin aika ponnistus kaikilta. Ekana rakennettiin talkoilla lava ja katsomo, sitten edellisenä päivänä, eli lauantaina oli kenraali, joka tehtiin ihan tosissaan niin, että kahtomassa oli lähiseudun yläkouluikäsiä pikkuteinejä koulupuvuissaan (raukat joutu tulemaan lauantaina kouluun..) ja sunnuntaina sitte täräytettiin tosissaan. Siis ihan käsittämätön on kyllä tämä näitten esittämisenergia täällä!! Ohjelmassa oli pari koko musaosaston yhteistanssia ja kuoroesitystä, joissa minäkin sain olla mukana ja sitte ykkös, kakkos ja kolmosluokkalaisten laulu-tanssi-rytmisektio mestariteoksia ja pari pienenpää lyhyttä esitystä. Melkein kaikessa on täällä mukana tanssi, ei nämä oikein tajua, että mussiikkia vois ollakkaan ilman tanssia ja autuasta apinatemppuilua. Tämä musiikinosasto on yhtäpaljo tanssinosasto ja temppukoulu. Tanssisooloissa pittää aina näyttää parhaat temppunsa. Mitkähän mun vois olla? Toivottavasti ainaki opin paljon kaikkee!

 

Osa esityksistä, varsinkin nuo luokkien esitykset, joita nämä on täällä reenannu koko lukukauden on ihan tosi hienoja!! Ja jotkut on sitte ihan huipputanssijoita, mm. ekaluokkalainen Hadija, joka on ihan käsittämätön mestariesiintyjä ja improvisoija, joka tanssii joka kerta uskomattomampia sooloja! Sitten on muutamia semmosia akrobaatteja, esimerkiks Heri, joka on varmaan enemmän apina, kun ihminen ainakin kaikista sen tempuista päätellen. En ihan ymmärtäny kaikkee mitä  kenraaliharkan jälkeisessä pallautteessa sanottiin, mutta uskoisin, että opettajat pyysi sitä harkihtemmaan kahteen kertaan kannattaako panna kahta kertaa palavaa keppiä housuihinsa. No tais se panna silti. Illallispöydässä Heri kommentoi vakavaan äänensävyyn, että kyllä ens konsertissa hän haluais jo osata tanssia Phyton-käärmeen kanssa.

 

Ihmeellisin valituksenaihe lienee se, että rikoin taas vahingossa sääntöjä Sannan kanssa, kun laitettiin todella epäseksikkäät ja jokaisen eurooppalaisen mielestä tuikitavalliset pikkuhousumme kuivumaan asuntolan pyykkinarulle, vieläpä keskimmäiselle monista naruista, josta kukaan ohikulkija ei niitä ees näe. Vaan jo vain tultiin pois hakiessani huomauttamaan, että tuo on muuten erittäin kiellettyä! Siinä vieressä kuivu kasoittain muitten rintsikoita ja mahollisimman mummomaisia mamelukkeja, joita täällä kaikki tytöt käyttää (tervetuloa vaan Afrikkaan Amanda!!) Kyselin, että nuitako sitten saa kuivattaa niin joo. Sitten kysyin, että missä mä sitten nää mun alkkarit kuivatan, jos ei missään pihalla saa. Nainen neuvo, että jos en keksi sisältä mitään paikkaa niin voin kyllä panna ne narulle ja sitten visusti peittää ne kangalla (kankaanpalanen, jota voi käyttää kaikkeen hameesta pyyhkeeseen), ettei kukkaan vaan näe mun kuivuvia pikkuhousuja ja tiedä, että käytän semmoisia. Just. Naapurintytöiltä opin kuitenkin vielä paremman vinkin: pikkuhousut voi kätevästi kuivattaa ikkunankaltereilla! Sitten vasta onkin huomaamatonta, kun koko ikkuna roikkuu täynnä pikkuhousuja.

 

Aika ristiriitasta on sekin, että kaikissa mahollisissa tansseissa varsinkin naisten roolina on ylleensä pyöritellä pyllyä niin paljo, kun pystyy ja tehhä mahollisimman seksistisiä muuveja muutenki. Senni kerto, että joskus ne oli african ensemble tunnilla tehny niin, että tytöt oli harjotellu niitä pyllynpyöritysliikkeitä ja pojat oli istunu takana rivissä ja vertaillu, että kenen pylly pyörii parhaiten. Se jos mikä oli ollu suomalaisen mittapuulla nolloo! Sanna oli myös muuten jo saanu pukukoodivarotuksen toisena täälläolopäivänään, kun oli kävelly just polveen asti ulottuva hame päällä vartijan ohi. Pittää kuulemma olla reilusti polven yli!

 

Kävin taas juttelemassa asuntolatätin kanssa, neljättä kertaa reilun viikon aikana. Ei oo kuulemma vieläkkään avainta mun kaappiin. Alice onneks jätti mulle sen kaapin avaimen, ehkä paan kaikki tavarat nyt sinne. Vaikkakin sitten, kun saan taas kämppiksen niin voitas vaihtaa mielummin niin, että tuo mun yöpöytänäkin yläsängystä käyttämä kaappi vois olla mun. Täti harmitteli, ettei asiat oikein etene ja otti toista kertaa mun puhelinnumeron, että se joku, joka tullee asialle jotakin joskus tekemään voi soittaa mulle, että voin tulla avvaamaan oven. Ennen, kun ehin tätin luota karata, alko täti yhtäkkiä kyselemmään, joko oon ehtiny ostaa kankaita. Sanoin, että joo yhen huivin ja yhen kangan. Samassa mua vietiinkin jo läheiseen komeroon, jonka pöydän alta nostettiin esiin kangaslaatikko. Jaahas, sivubisnes onkin sitten tässä. Mut ajattelin, että onpa kivvaa säästyä hirveeltä tinkaamiselta tuolla torilla ja ostin siltä semmosen hassun vihreen antilooppikuvioisen kankaan, jonka vein jo ompelijallekin! Josko siitä kirkkotantun itelleen sais, ettei tartte ennää ryysyissä mennä kuoronriveihin joka sunnuntai, kun kaikki muut on hienoina ku häissä konsannaan. Se ompelija, jolle Katjana vaihtari mut talutti oli viimesillään raskaana oleva nuori nainen. Piirsin sille kuvan, että minkämoisen suurinpiirtein haluan, sit se otti musta mittoja ja sanoi, että maksaa suomen rahassa noin 7,5 euroo. Just, ajattelin, että voisin viiä vaikka jotakin sille vauvalle myös kaupantekijäisiks. En vaan vielä keksiny mitä.

 

Kiva asia on sekin, että kaverini Ella, joka on ollu täällä vuos sitten vaihossa tuli kolmeks viikoks Tansaniaan käymään! Käytiin jo yhessä lenkillä ja Arushassa ostamassa mm. linkkuliput Bagamoyoon (tai ei ihan perille asti, mut niin pitkälle, kun saatiin, eli aika lähelle). Keskiviikkoaamuna lähetään sinne reissuun, kirjotan varmaan sieltä seuraavan kerran, jos pääsen nettiin! Mutta mennään siis Zavozen muusikkoperheeseen opettelemmaan tansanialaisten kansansoittimien soittamista, erityisesti hieman jouhikkoon päin kallistuvan zezen soittamista. Ja toivottavasti laulammaan kans. Kivvaa lähtee reissuun! Ollaan siellä noin 10 päivää, eli noin 22.2. tullaan takasin Makumiraan.

 

Tännään pesin pyykkiä reissua varten ja huomasin naapuritalon pojan seurailevan mun puuhia. Hetken päästä se tulikin kysymään, josko mä voisin pestä myös sen pyykit. Just. Sanoin, että en voi. Sitten se kysy ihan ihmeissään, että ai miks en. Vastasin, että siks, etten mä halua. Vaikka oishan se ollu aika koomista, että sillä olis ollu valkoihonen orja! Mut silti aattelen, että jossain vaiheessa sitä on näittenkin poikien täällä opittava, ettei aina oo äitiä pyykkäämässä!! Kulttuuriin vaan kuuluu niin vahvasti se, että mies istuu palmun alla kittaamassa kaljaa ja välillä siittämässä lapsia joko oman tai toisen naisen kanssa ja nainen tekkee kaikki työt. Tai ainakin kasvattaa lapset, laittaa ruoan ja pyykkää!